Digipoliksessa vietetään tänä vuonna juhlavuotta: teknologiakylässä on tehty töitä paikallisen teollisuuden ja yritystoiminnan eteen jo kolmen vuosikymmenen ajan. Suurimman osan tästä ajasta alueen yritystoiminnan kehitystä on kirittänyt kehitysyhtiö Kemin Digipolis Oy:n toimitusjohtaja Kimmo Heikka. Heikka toimii tällä hetkellä myös Kemin kaupungin elinvoimajohtajana.
– Digipolis on aina kulkenut tosi etunojassa, niin kuin kehitysyhtiössä kuuluukin. Haetaan uusia juttuja ja avauksia, joista ihmiset pystyvät innostumaan. Niiden voimalla jaksetaan hankebyrokratia, Heikka kuvailee Digipoliksen kehittäjäyhteisöä. Hän tietää mistä puhuu – Heikka on työskennellyt Digipoliksen toimitusjohtajana vuodesta 1998.
– Kun aloitin tämän homman, Digipolis oli vielä Meri-Lapin Studiokylä. Työskentelin silloin Kemin teknillisen oppilaitoksen eli nykyisen ammattikorkeakoulun yrityshautomon vetäjänä. Studiokylän toimitusjohtajan paikka oli avoinna, hain paikkaa ja sain sen, Heikka muistelee.
Kemin silloinen kaupunginjohtaja Juhani Leino antoi Heikalle yhden tehtävän: teknologiakylä pitäisi saada lamavuosien jäljiltä uuteen nousuun. Vuonna 1999 järjestetyn nimikilpailun myötä alueen nimeksi valikoitui Digipolis, ja toiminta jaettiin kahtia kiinteistöyhtiö Kemin Teollisuuskylä Oy:ksi ja kehitysyhtiö Kemin Digipolis Oy:ksi.
– Seinät omistaa kiinteistöyhtiö, kun taas yritystoiminnan kehittämisestä huolehtii kehitysyhtiö Kemin Digipolis Oy, Heikka valottaa.
Jos toimisto on täynnä porukkaa, täytyy hälytyskellojen soida
Kehitysyhtiön toiminta on kasvanut ja muuttunut vuosien saatossa, ja toimitusjohtajan toimenkuva on kehittynyt sen mukana. Nykyään Heikka luotsaa 15 asiantuntijan tiimiä, joka työskentelee omissa hankkeissaan.
– Kun tulin taloon, tiimi oli hyvin pieni, ja toimitusjohtajan töihin kuului kaikkea mahdollista, mikä kunakin päivänä oli tarpeen. Tilanne on tätä nykyä hyvin erilainen, Heikka kertoo. – Työntekijöiltä vaaditaan paljon itseohjautuvuutta, ja heidän pitää olla kentällä rakentamassa verkostoja. Jos kehitysyhtiössä on toimisto täynnä porukkaa, täytyy hälytyskellojen soida.
Toimitusjohtajan päivät täyttyvät muun muassa hankkeiden ohjausryhmistä, asiantuntijatyöstä hankkeissa ja taloushallinnosta. Alkuvuodesta toimitusjohtajaa työllistää erityisesti tilinpäätös.
– Siitä nähdään, missä onnistuttiin, mikä meni perustasolla ja missä mentiin pieleen. Se on tärkeä osa kehitysyhtiön kehittämistä sinänsä, Heikka toteaa.
Korona toi pysyviä muutoksia myös Digipoliksen työntekijöiden arkeen. Toimitusjohtajan työhön kuuluu paljon palavereja ja kokouksia, joista suurin osa siirtyi pandemian myötä pysyvästi verkkoon. Heikka arvioikin matkustamisen vähentyneen ainakin 80 %.
– Uusia ihmisiä tavataan toki edelleen kasvotusten, mutta suurin osa palavereista tutun porukan kesken on nykyään digitaalisia. Tuottavuus on muutoksen myötä kasvanut ja säästyy paljon aikaa, ja näin pohjoisen talvikeleissä matkustaminen on myös työturvallisuuskysymys, Heikka huomauttaa. – Verkostojen ylläpito etänä on vaivattomampaa. Toki jos ei koskaan tapaa ihmisiä kasvotusten, se laskee tuottavuutta. Hiljainen tieto ja keskinäinen pöhinä eivät ole samalla tasolla kuin aiemmin. Tasapainoa joutuu jokainen omassa työssään hakemaan.
Menestystä ja monenlaisia onnistumisia
Heikan pitkälle Digipolis-uralle on mahtunut menestystarina jos toinenkin. Yli 200 toteutetun hankkeen joukosta löytyy monenlaisia onnistumisia. Ensimmäinen voittokulku oli kuitenkin kaupunginjohtajan asettaman alkutavoitteen saavuttaminen: teknologiakylän toiminta saatiin nousukiitoon niin, että laajentuminen tuli muutamassa vuodessa ajankohtaiseksi.
2000-luvun alun onnistumisiin lukeutuu myös ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan vahvistaminen.
– Silloin opimme sen, että TKI-toiminta vaatii rinnalleen koulutuskoneen. Meillä oli niihin aikoihin myös yliopistojen yhteinen Meri-Lappi -instituutti, mutta sen yhteydessä ei ollut koulutustoimintaa. Ammattikorkeakoulussa oli, ja sen rinnalle syntyikin vahva TKI-kivijalka, toteaa Heikka.
2010-luvun alkupuolella Digipolikseen rantautunut kiertotalousala jatkaa edelleen Meri-Lapissa voittokulkuaan.
– Silloin koko kiertotalous-termiä ei ollut vielä olemassa, vaan puhuttiin teollisuuden sivuvirroista. Kiertotalous terminä lanseerattiin Suomeen Sitran toimesta voimallisesti vasta vähän myöhemmin, Heikka muistelee.
Viimeaikaisista onnistumisista Heikka mainitsee Digipoliksen kyvyn reagoida äkilliseen rakennemuutokseen yhteistyössä muiden alueen toimijoiden kanssa.
– Kun uutinen Veitsiluodosta tuli, meillä oli kuuden tunnin päästä äkillisen rakennemuutoksen tiimi koossa. Resilienssimme oli hyvä ja saimme muutostyön heti käyntiin. Nyt yli 40 uutta yritystä on kiinnostunut toimimaan tällä alueella, ja monet niistä liittyvät jollain lailla kiertotalouteen.
Kehitysyhtiölle haaste on mahdollisuus
30 vuoden varrelle on mahtunut myös monenlaisia haasteita. Aluetalouden mullistukset irtisanomisineen ovat näyttäneet kehitysyhtiön tarpeellisuuden. Jatkuva kehittäminen ja verkostoituminen on tärkeää, samoin taloustilanteen ja maailman tapahtumien tarkka seuraaminen. Kun äkillisen rakennemuutoksen shokki yllättää, uusiutumistoimenpiteitä tarvitaan saman tien.
– Nopea reagointi ei onnistu, jos on maattu mausoleumissa vuosia. Aktiivista kehitystoimintaa ja verkostoja täytyy pitää yllä jatkuvasti, ja on pysyttävä kartalla siitä, millaista liiketoimintaa maailmalla on syntymässä ja onko siinä meille mahdollisuuksia, Heikka sanoo.
Myös korkeakoulumaailman turbulenssi on tuonut oman mausteensa Meri-Lapin yrityselämään. Koulutus on alueen taloudelle merkittävä kantava voima, mutta jo vuosituhannen vaihteessa tuli selväksi, että korkeakoulutuksen pysyminen alueella ei ole itsestäänselvyys. Digipoliksessa tähän reagoitiin panostamalla voimakkaasti ammattikorkeakoulun tekniikan yksikön tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan.
Lapin ammattikorkeakoulujen yhdistymisen myötä tietotekniikan koulutus keskitettiin Rovaniemelle. Muutos heijastui välittömästi Meri-Lapin houkuttelevuuteen alan yritysten silmissä.
– Tietotekniikan alan yritysten houkuttelu on todella vaikeaa, jos paikkakunnalla ei tarjota alan koulutusta, Heikka toteaa.
Pitkäjänteisen kehitystyön keskiössä on tasainen rahoitus, ja sen hankinta vie huomattavan osan resursseista. Takavuosina tätä ongelmaa lähdettiin taklaamaan panostamalla kehitysyhtiön liiketoimintaan. Lakimuutoksen myötä kunnallisilta kehitysorganisaatioilta vietiin mahdollisuus olla kaupallisia toimijoita, ja orastava liiketoiminta jouduttiin ajamaan alas.
– Se oli aikanaan hankalaa. Liiketoiminta monipuolistaa asiantuntijoiden osaamista. Hankemaailmassa tehdään myös myyntityötä, mutta asioita myydään hyvin eri näkökulmasta, Heikka kertoo.
Täysin yllättäviä käänteitä Digipoliksen matkan varrelle on osunut verrattain harvoin, sillä aluetalouden muutoksetkin ovat yleensä olleet aistittavissa jo etukäteen. Yhden suuren mullistuksen Heikka kuitenkin nimeää.
– Korona tuli täysin puskista, sitä ei osattu odottaa millään tasolla.
Uutta teollisuutta ja väestöhaasteita
Heikka povaa Meri-Lapin alueen tulevaisuudelle monia mahdollisuuksia. Viiden vuoden kuluttua alueen matkailuelämä on saatu elvytettyä, ja uudet teolliset toimijat ovat saaneet toimintansa käyntiin. Valtava määrä uutta maatuulivoimaa ja rakenteilla oleva merituulipuisto mahdollistavat vetyyn liittyvät investoinnit.
– Sen jälkeen tai kenties jopa samaan aikaan tulevat synteettiset polttoaineet. Ei ehkä vielä viiden vuoden sisällä, mutta kahdenkymmenen ainakin, Heikka ennustaa.
Toki näköpiirissä on myös haasteita. Väestörakenne muuttuu koko maassa, ja tasapainoa joudutaan hakemaan pitkään.
– Tuskaa ja hammasten kiristystä on sen osalta näköpiirissä, ja olennaista onkin, että talous saadaan kasvamaan, toteaa Heikka. ¬– Harmillisen monet talouden ja teollisuuden hankkeet hyytyvät lupaviidakkoon ja valituskierteeseen. Näitä haasteita ei ratkaista luomalla miljoonaa matalapalkka-alan palveluammattia, niillä ei pystytä rahoittamaan hyvinvointipalveluja.
Heikka näkeekin talouden ja investointien vauhdittamisen nyt erityisen tärkeänä.
– Vihreä siirtymä saadaan aikaiseksi vain teollisen mittakaavan ratkaisuilla. Tuulimyllyjä täytyy sietää.
Hän peräänkuuluttaa myös alueellista tasapainoa talouden kehittämiseen.
– Suomi tulisi jakaa sähkömarkkina-alueisiin. Jos rannikkoalue takoo sähköä, onhan se kohtuullista, ettei sitä puoli-ilmaiseksi siirretä etelään ja siitäkin eteenpäin. Ministerit käyvät pohjoisessa ihmettelemässä, miten pohjoiskalotin suurhankkeet on saatu aikaiseksi. Norrbottenissa ja Finnmarkissa on Euroopan halvinta sähköä, siitä se johtuu, hän linjaa.
Systeemiosaamisella kilpailuetua
Heikka kuvailee itseään konseptiosaajaksi, jota kiinnostavat omassa työssään erityisesti pitkän aikavälin vaikutukset: pystytäänkö alueelle luomaan kilpailuetua, houkuttelemaan uusia yrityksiä ja osaajia. Myös hankkeiden monipuoliset sisällöt ovat mielenkiintoisia ja pakottavat jatkuvasti oppimaan uutta.
– Koko ajan tulee uusia alueita, joista kehitysyhtiön pitää olla perillä. Vety, synteettiset polttoaineet, biojalostaminen ja siihen liittyvät ekosysteemit. Jos joskus oli mikroelektroniikkaa, nyt on tätä, Heikka summaa.
Summa summarum: kehitysyhtiö kehittää.
