Perämeren kansallispuisto – Unohdettu aarre meren keskellä

Kirjoittanut Digipolis | Dec 17, 2020 11:51:20 AM

Kemin ja Tornion alueella Perämeren pohjukassa sijaitsee kansallispuisto, johon kaikki kokeneimmatkaan eräihmiset eivät ole jalallaan astuneet. Perämeren kansallispuisto muodostuu lähes 30 saaren kokonaisuudesta sekä sitä ympäröivästä karusta, mutta kauniista vesistöstä. Kansallispuiston kokonaispinta-ala on 157 km², josta maata on kuitenkin vain noin 2,5 km². Kansallispuiston luonnosta omaleimaisen tekee se, että rantavyöhyke on jatkuvassa muutostilassa maankohoamisen ja merenkäynnin seurauksena.

Saaria ympäröivä suojeltu meri on hyvin omintakeinen, arktinen pohjoinen vesistö, jota on ainutlaatuisuutensa puolesta verrattu mm. Lapin tuntureihin.

– Koska merenpinnan alle näkeminen on hankalaa, unohtuu tämän pieni, kaunis ja herkkä vedenalainen luonto retkeilijältä helposti. Yksi alueen haasteista onkin saada ihmiset käsittämään, että kansallispuisto on paljon muutakin kuin saaret, sanoo puistonjohtaja Saara Airaksinen Metsähallitukselta.

Kansallispuiston suosituimpiin saariin kuuluvista Selkä-Sarvesta ja Pensaskarista löytyy paljon palveluita retkeilijöille. On tulentekopaikkoja ja grillikota, autio- ja varaustupia sekä yleisösauna. Lisäksi saarista löytyy nähtävyyksiä aurinkokelloista kalastajakyliin. Onhan saaristossa aikoinaan asuttu ja se on tarjonnut useille paikallisille leivän, tai pikemminkin kalan.

Satamasta saaristoon perinnelaiwan kyydissä

Kansallispuiston sesonkiaika on kesällä, kun meriolosuhteet ovat suotuisimmillaan purjehtijoille ja veneilijöille. Varsinainen kauden aloitus tapahtuu juhannuksen jälkeisellä viikolla Metsähallituksen ja paikallisten yrittäjien järjestämillä Perämeren Saaristopäivillä.

Perämeren Jähdin ja Perinnelaiwa Katariinan kippari Olli Ahonen kertoo kuitenkin tekevänsä yksityisiä risteilyjä jo heti kesäkuun alkupuolelta lähtien. Venekuljetuksia saaristoon järjestetään kysynnän mukaan niin pitkälle syksyyn kuin mahdollista. Viime vuonna Jähti nostettiin maihin vasta marraskuun alussa, mikä tarkoittaa sitä, että viimeinen siirto seilattiin jäissä.

Vaikka saaristoon pääsi ennen vain omalla veneellä ja niillä seilaaminen on alueella edelleen hyvin suosittua, Airaksinen suosittelee kuljetuspalveluiden käyttämistä kaikille, jotta saarten satamien venekapasiteetti ei kuormittuisi liikaa.

– Venepaikkojen lisäämisestä on kyllä puhuttu, mutta tällä hetkellä järjestetty venekyyti varmistaa sen, että maihinnousu onnistuu myös sataman ollessa täynnä, kertoo Airaksinen.

– Veneretkelle tulee ilmoittautua aina etukäteen ja mikäli matkailijoita on riittävästi, Jähdin tai Katariinan lähdöstä ilmoitetaan tapahtumaravintola Satama Krouwin Facebookissa, ohjeistaa Ahonen. Ahosen yritystoiminnan kulmakiviä ovat päiväristeilyt, joihin kuuluvat meno- ja paluumatkan lisäksi tutustuminen ennalta määrättyyn saareen sekä maittava lohilounas tuoreella saaristolaisleivällä.

Nähtävää ja koettavaa niin paikallisille kuin kotimaan matkailijoille

Vuonna 2019 kansallispuistossa oli kävijöitä yhteensä 6500. Tänä vuonna kansallispuiston kävijämäärät ovat olleet pienessä laskussa, koska alueella veneilee yleensä paljon Ruotsiin meneviä tai sieltä saapuvia ihmisiä. Kulunutta kesää lukuun ottamatta, Perämeren kansallispuiston kävijämäärät ovat olleet kuitenkin tasaisessa nousussa.

Yksi selkeimmistä syistä vierailijoiden määrän kasvuun on saariston saavutettavuuden parantuminen. Yrittäjien järjestämät venekuljetukset alueelle Torniosta ja Kemistä ovat jatkuvasti suositumpia. Palvelun käyttöönotto on näkynyt myös kävijäkunnan laajenemisena koko Suomen alueelle.

Perämeren kansallispuiston kävijätutkimuksen (2019) mukaan noin puolet kansallispuiston vierailijoista ovat paikallisia ja puolet kotimaisia matkailijoita. Tämä ei ole mikään ihme, sillä alue on paikallisille loistava mahdollisuus oppia lisää omista juuristaan ja paikallishistoriasta. Muualta matkustaneille kansallispuisto tarjoaa upean tilaisuuden avartaa omia näkemyksiä ja ajatuksia Suomen monipuolisesta luonnosta.

Talvisin vanhoja moottorikelkkoja ja salakapakoita

Talvisin jääpeitteen pysäyttäessä veneliikenteen, saaristoon voi kulkea omin kyydein esimerkiksi hiihtämällä tai moottorikelkalla. Arktista retkeilykokemusta hakevat voivat yöpyä Selkä-Sarven autiotuvalla ja pilkkiä ruokansa rantavesistöstä. Alueelle kehitellään myös jatkuvasti uusia, rannasta käsin saavutettavia talvipalveluja.

Ahonen on vahvasti mukana ravintola Sataman Krouwin toiminnassa, joka on nyt kokeilumielessä auki myös talvisaikaan. Tunnelmallisen satamaravintolan edessä on kota, jossa voi paistaa makkaraa ja nauttia nuotiotulen loimusta. Tapahtumastakaan ei ole puutetta, sillä tänä talvena sisäsataman ranta-alueelle on suunnitteilla niin perinnehiihtotapahtuma kuin vanhojen moottorikelkkojen kokoontuminen.

Perinnelaiwa Katariinalla on myös mahdollista saunoa ja järjestää yksityistilaisuuksia ympäri vuoden. Ahonen paljastaa, että edellisenä talvena Katariina-laiva muuntautui salakapakaksi joka toinen lauantai. Virallisia aukioloaikoja ei ollut missään, vaan paikallisten keskuudessa kiersi huhu, että kapakka on auki laivan valojen palaessa.

– Laivalla oli aina elävää musiikkia sekä hemmetin hyvä meininki, hehkuttaa Ahonen.

Maaliskuussa Krouwin terassilla on viikonloppuisin luvassa Monotanssia kauniiden keväisten hiihtopäivien päätteeksi.

”Koska merenpinnan alle näkeminen on hankalaa, unohtuu tämän pieni, kaunis ja herkkä vedenalainen luonto retkeilijältä helposti”

Tapahtumat ja trendit houkuttelevat ensikertalaisia

Tapahtumat, kuten lammaspaimenviikot ovat tuoneet alueelle paljon julkisuutta ja ensikertalaisia. Silloin onnekkaat vapaaehtoiset pääsevät Pensaskariin viikoksi hoitamaan lampaita ja asumaan yhdessä hyvin askeettisissa oloissa. Myös kansallispuistobongaus on kasvava trendi, joka tuo alueelle paljon uusia kasvoja ympäri Suomen.

– Eräs vanhempi rouvashenkilö saapui risteilyalukselle päällään takki, joka oli täynnä kansallispuistojen kangasmerkkejä. Perämeren merkki roikkui hihassa hakaneulan varassa ja palattuamme takaisin satamaan hän sanoi jäävänsä ompelemaan viimeisen merkin paikalleen. Kaikissa muissa Suomen kansallispuistoissa hän oli jo käynyt, muistelee Ahonen kohtaamistaan bongarin kanssa.

Ensi kesänä alueelle odotetaan erityisen paljon uusia kävijöitä, kun Perämeren kansallispuisto täyttää 30 vuotta. Merkkipäivää juhlitaan yhteistyössä Tornion 400-vuotisjuhlien kanssa. Airaksinen ei voi vielä kertoa, mitä paikallisten yrittäjien ja kuntien kanssa järjestettävät pirskeet pitävät sisällään. Ainut mahdollisuus on saapua itse paikan päälle ja nähdä, miten Perämeren pohjukassa oikein juhlitaan.

Teksti: Wilma Isokääntä
Kuvat: Metsähallitus, Kippari Olli Ahonen

Näytä koko julkaisu